Suriname

Sisältöalue

Suriname

Suriname (ennen suomeksi Surinam) on valtio Etelä-Amerikassa. Sen rajanaapureita ovat Guyana (lännessä), Brasilia (etelässä) ja Ranskan Guyana (idässä). Suriname on pinta-alaltaan ja asukasluvultaan pienin itsenäisistä Etelä-Amerikan valtioista, ja se sijaitsee Atlantin valtameren rannalla, Etelä-Amerikan pohjoisosassa. Surinamen pinta-ala on noin 160 000 neliökilometriä, ja asukkaita siellä on noin 520 000. Suriname on ollut Hollannin siirtomaa, ja sen peruna maan virallinen kieli on hollanti. Yleisimmin puhutaan kuitenkin paikallista kreolikieltä. Myös englantia puhutaan yleisesti. Suriname itsenäistyi Hollannista vuonna 1975. Valtiomuoto on tasavalta, ja maan presidentti on Dési Bouterse.

Surinamen valuutta on Surinamen dollari (SRD). Maan aikavyöhyke on koordinoidun yleisajan mukaisesti UTC -3. Tärkein talousala on kaivosteollisuus, jonka tuotteet (mm. öljy ja kulta) muodostavat yli 80 prosenttia vientituloista. Maataloutta esiintyy myös, alle kymmenen prosenttia väestöstä viljelee maata. Tärkeimmät viljelykasvit ovat riisi, banaani ja kookospähkinät.

Surinamen väestö on monikulttuurista ja se muodostuu eri kansallisuuksista. Suurin väestöryhmä ovat intialaiset. Heidän jälkeensä suurimpiin väestöryhmiin kuuluvat kreolit (valkoisten ja mustien jälkeläiset), jaavalaiset, paenneiden afrikkalaisten orjien jälkeläiset, sekä intiaanit ja kiinalaiset. Intialaisten suuren määrän vuoksi maan suurin uskonto on hindulaisuus. Tämän lisäksi yleisimpiä uskontoja ovat protestantismi, katolisuus ja islam.

Kulttuuri ja tapakulttuuri ovat myös monimuotoisia, ja sanotaan, että Surinamen kulttuuri on uniikki. Pohjoisessa eletään kaupunkilaiselämää, kun taas etelässä ja sisämaassa esiintyy harvaanasuttuja kyliä, joissa asuu muun muassa intiaaniheimoja. Eri väestöryhmät ovat säilyttäneet vahvasti omaa kulttuuriaan, ja intialaisten suuren määrän vuoksi hindulaisuus on hyvin esillä Surinamessa. Väestöryhmät ovat kuitenkin myös omaksuneet asioita toistensa kulttuureista. Ruokakulttuuri on kirjavaa, ja eri väestöryhmät ovat säilyttäneet omia ruokaperinteitään. Lähteiden mukaan maan ainoa ”kansallisruoka” on riisi, jota viljellään ja syödään yleisesti.  

Suriname sijaitsee päiväntasaajan lähellä, ja ilmasto on trooppinen. Lämpötilavaihteluja ei juurikaan ole. Päivän ylin lämpötila ulottuu tavallisesti noin kolmeenkymmeneen asteeseen, ja yön alin lämpötila reiluun kahteenkymmeneen asteeseen. Vuoteen mahtuu kaksi sadekautta, jolloin tulvavaara on olemassa. Suurin osa väestöstä asuu maan pohjoisosassa. Etelässä ja sisämaassa on harvaanasuttua sademetsää, jota asuttavat lähinnä intiaanit ja afrikkalaisten orjien jälkeläiset. Näillä alueilla ei yleensä ole sähköä tai toimivaa viemäriverkostoa, ja juomaveden saanti on vaikeaa.

Maan läpi kulkee Surinamejoki, joka on 480 kilometriä pitkä. Surinamessa on kaksi Unescon maailmanperintökohdetta: Pääkaupunki Paramaribon keskikaupunki sekä Keski-Surinamen luontoreservaatti, jossa elää muun muassa kahdeksan eri apinalajia, jaguaari, jättiläisvyötiäinen, jättiläissaukko, tapiiri sekä laiskiaisia.

Matkakohteista tunnetuimpia ovat lähinnä Paramaribo sekä luonnonnähtävyydet, kuten Brownsbergin suuri luonnonpuisto (yli 8400 hehtaaria), jossa esiintyy lukuisia kasvi- ja eläinlajeja, sekä aiemmin mainittu luontoreservaatti. Paramaribosta löytyvät Etelä-Amerikan komeimmat hindutemppelit, moskeijat ja synagogat, eri kansallisuuksien ja uskontojen ansiosta.

Suriname ei ole kovin kehittynyt matkailumaa, eikä massaturismia esiinny. Matkailijoiden tulee olla varovaisia maan länsi- ja itärajoilla liikkuessa, Surinamella on rajakiistoja Guyanan ja Ranskan Guyanan kanssa.

Taskuvarkautta esiintyy myös, ja matkailijan on hyvä pitää arvoesineet, passit ym. tärkeät dokumentit piilossa. Rikollisuuden uhka (aseelliset ryöstöt, väkivalta, murtovarkaudet) on olemassa pääkaupungissa Paramaribossa ja sen ympäristössä.  Tiet ovat huonohkossa kunnossa myös kaupungeissa, ja sadekausien aikana niihin ilmestyy syviä kuoppia.

Terveydenhoito ei ole länsimaisella tasolla, ja matkailijoille suositellaan kaiken kattavaa matkavakuutusta. Sairauksista ja taudeista dengue-kuume on yleinen. Tautiin ei ole olemassa rokotetta. Malariaa esiintyy yleisesti sisämaassa, ja on suositeltavaa ottaa estolääkitys Surinameen matkustaessa. HIV ja AIDS ovat myös yleisiä suhteessa väkilukuun.

Suomalainen tarvitsee viisumin Surinamen matkaa varten. Lähin Suomen suurlähetystö sijaitsee Brasiliassa. Surinameen matkustavaa suositellaan tekemään matkustusilmoitus ennen matkalle lähtöä. Surinameen pääsee lentoteitse Amsterdamin kautta. KLM-lentoyhtiö lentää kerran päivässä Amsterdamista Paramariboon.

Alapuolella on näkyvissä Surinamen kartta. Siinä näkyvät suurimmat kaupungit, järvet ja joet. Joet ovat yhteensä n. 3000 kilometrin mittaisia. Karttaan on merkitty Juliana Top, joka on maan korkein kohta, 1230 metriä merenpinnan yläpuolella. Kartassa näkyy myös 1964 padosta rakennettu Brokopondon suuri tekojärvi (tai W.J. van Blommestein Meer), joka sijaitsee maan koillisosassa.

Suriname (ennen suomeksi Surinam) on valtio Etelä-Amerikassa. Sen rajanaapureita ovat Guyana (lännessä), Brasilia (etelässä) ja Ranskan Guyana (idässä). Suriname on pinta-alaltaan ja asukasluvultaan pienin itsenäisistä Etelä-Amerikan valtioista, ja se sijaitsee Atlantin valtameren rannalla, Etelä-Amerikan pohjoisosassa. Surinamen pinta-ala on noin 160 000 neliökilometriä, ja asukkaita siellä on noin 520 000. Suriname on ollut Hollannin siirtomaa, ja sen peruna maan virallinen kieli on hollanti. Yleisimmin puhutaan kuitenkin paikallista kreolikieltä. Myös englantia puhutaan yleisesti. Suriname itsenäistyi Hollannista vuonna 1975. Valtiomuoto on tasavalta, ja maan presidentti on Dési Bouterse.

Surinamen valuutta on Surinamen dollari (SRD). Maan aikavyöhyke on koordinoidun yleisajan mukaisesti UTC -3. Tärkein talousala on kaivosteollisuus, jonka tuotteet (mm. öljy ja kulta) muodostavat yli 80 prosenttia vientituloista. Maataloutta esiintyy myös, alle kymmenen prosenttia väestöstä viljelee maata. Tärkeimmät viljelykasvit ovat riisi, banaani ja kookospähkinät.

Surinamen väestö on monikulttuurista ja se muodostuu eri kansallisuuksista. Suurin väestöryhmä ovat intialaiset. Heidän jälkeensä suurimpiin väestöryhmiin kuuluvat kreolit (valkoisten ja mustien jälkeläiset), jaavalaiset, paenneiden afrikkalaisten orjien jälkeläiset, sekä intiaanit ja kiinalaiset. Intialaisten suuren määrän vuoksi maan suurin uskonto on hindulaisuus. Tämän lisäksi yleisimpiä uskontoja ovat protestantismi, katolisuus ja islam.

Kulttuuri ja tapakulttuuri ovat myös monimuotoisia, ja sanotaan, että Surinamen kulttuuri on uniikki. Pohjoisessa eletään kaupunkilaiselämää, kun taas etelässä ja sisämaassa esiintyy harvaanasuttuja kyliä, joissa asuu muun muassa intiaaniheimoja. Eri väestöryhmät ovat säilyttäneet vahvasti omaa kulttuuriaan, ja intialaisten suuren määrän vuoksi hindulaisuus on hyvin esillä Surinamessa. Väestöryhmät ovat kuitenkin myös omaksuneet asioita toistensa kulttuureista. Ruokakulttuuri on kirjavaa, ja eri väestöryhmät ovat säilyttäneet omia ruokaperinteitään. Lähteiden mukaan maan ainoa ”kansallisruoka” on riisi, jota viljellään ja syödään yleisesti.  

Suriname sijaitsee päiväntasaajan lähellä, ja ilmasto on trooppinen. Lämpötilavaihteluja ei juurikaan ole. Päivän ylin lämpötila ulottuu tavallisesti noin kolmeenkymmeneen asteeseen, ja yön alin lämpötila reiluun kahteenkymmeneen asteeseen. Vuoteen mahtuu kaksi sadekautta, jolloin tulvavaara on olemassa. Suurin osa väestöstä asuu maan pohjoisosassa. Etelässä ja sisämaassa on harvaanasuttua sademetsää, jota asuttavat lähinnä intiaanit ja afrikkalaisten orjien jälkeläiset. Näillä alueilla ei yleensä ole sähköä tai toimivaa viemäriverkostoa, ja juomaveden saanti on vaikeaa.

Maan läpi kulkee Surinamejoki, joka on 480 kilometriä pitkä. Surinamessa on kaksi Unescon maailmanperintökohdetta: Pääkaupunki Paramaribon keskikaupunki sekä Keski-Surinamen luontoreservaatti, jossa elää muun muassa kahdeksan eri apinalajia, jaguaari, jättiläisvyötiäinen, jättiläissaukko, tapiiri sekä laiskiaisia.

Matkakohteista tunnetuimpia ovat lähinnä Paramaribo sekä luonnonnähtävyydet, kuten Brownsbergin suuri luonnonpuisto (yli 8400 hehtaaria), jossa esiintyy lukuisia kasvi- ja eläinlajeja, sekä aiemmin mainittu luontoreservaatti. Paramaribosta löytyvät Etelä-Amerikan komeimmat hindutemppelit, moskeijat ja synagogat, eri kansallisuuksien ja uskontojen ansiosta.

Suriname ei ole kovin kehittynyt matkailumaa, eikä massaturismia esiinny. Matkailijoiden tulee olla varovaisia maan länsi- ja itärajoilla liikkuessa, Surinamella on rajakiistoja Guyanan ja Ranskan Guyanan kanssa.

Taskuvarkautta esiintyy myös, ja matkailijan on hyvä pitää arvoesineet, passit ym. tärkeät dokumentit piilossa. Rikollisuuden uhka (aseelliset ryöstöt, väkivalta, murtovarkaudet) on olemassa pääkaupungissa Paramaribossa ja sen ympäristössä.  Tiet ovat huonohkossa kunnossa myös kaupungeissa, ja sadekausien aikana niihin ilmestyy syviä kuoppia.

Terveydenhoito ei ole länsimaisella tasolla, ja matkailijoille suositellaan kaiken kattavaa matkavakuutusta. Sairauksista ja taudeista dengue-kuume on yleinen. Tautiin ei ole olemassa rokotetta. Malariaa esiintyy yleisesti sisämaassa, ja on suositeltavaa ottaa estolääkitys Surinameen matkustaessa. HIV ja AIDS ovat myös yleisiä suhteessa väkilukuun.

Suomalainen tarvitsee viisumin Surinamen matkaa varten. Lähin Suomen suurlähetystö sijaitsee Brasiliassa. Surinameen matkustavaa suositellaan tekemään matkustusilmoitus ennen matkalle lähtöä. Surinameen pääsee lentoteitse Amsterdamin kautta. KLM-lentoyhtiö lentää kerran päivässä Amsterdamista Paramariboon.

Alapuolella on näkyvissä Surinamen kartta. Siinä näkyvät suurimmat kaupungit, järvet ja joet. Joet ovat yhteensä n. 3000 kilometrin mittaisia. Karttaan on merkitty Juliana Top, joka on maan korkein kohta, 1230 metriä merenpinnan yläpuolella. Kartassa näkyy myös 1964 padosta rakennettu Brokopondon suuri tekojärvi (tai W.J. van Blommestein Meer), joka sijaitsee maan koillisosassa.

Lähteet:

suriname-tourism.org

surinametourism.com

wikipedia.com

formin.fi

HUOM: En saanut liitettyä tähän kuvia (kartta+maan lippu). Kuvat ovat alkuperäisessä tekstissä, joka on palautettu E-Studioon.

Tehnyt:Reetta Eronen